Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä tavallisena päivänä huomasin, että vasemmassa rinnassani oli pienen pieni kohta, joka tuntui koskettamalla kovemmalta kuin muu rinnan alue. Mutta koska olen 27-vuotias, hoikka, perusterve, erittäin pienirintainen, ja tietääkseni kellään suvussani, kummankaan vanhempani puolelta, ei ole ollut syöpää, joten olin 110% varma, että rinnassani oli vain joku pieni ohimenevä tilanne päällä. Ei tullut mieleenkään, että se voisi olla mitään vakavaa, koska se olisi kaiken logiikan ja todennäköisyyksien mukaan kaikin puolin mahdotonta. Eli en ajatellut asiaa sen enempää ja jatkoin elämää normaalisti.
Pari viikkoa taisi mennä, kun suihkussa huomasin, että vasemmassa kainalossani on nyt jotain outoa. Kainaloni sisällä, ihon alla, tuntui ison viinirypäleen kokoinen pallo. Todella omituista, mutta odotetaan pari päivää, jos se menisi itsestään ohi.
Ei mennyt. Soitin Malmin terveysasemalle ja sain terveydenhoitajalle ajan heti seuraavalle päivälle, 3.12.2015. Terveydenhoitaja selitti ensin, että on ihan normaalia, että imusolmukkeet turpoavat esimerkiksi flunssan jälkeen, mutta itselläni ei mitään flunssaa ole ollut pariin vuoteen. Ja kun tapahtuu normaalia flunssan jälkeistä imusolmukkeen turpoamista, kainalossa tuntuu herneen kokoinen pallo. Minun kainalossani oli neljän herneen kokoinen pallo, joten terveydenhoitaja päätti pyytää vielä lääkäriä katsomaan.
Lääkärin mielestä kainalossa oleva pallo oli kyllä normaalia suurempi, mutta että riittää, jos seuraan tilannetta kuukauden ajan ja että tulisin takaisin, jos kainalo ei parane, tai pallo suurenee. Tämän jälkeen hän kysyi onko rintojani tutkittu viimeksi milloin, tai olenko huomannut mitään muuta normaalista poikkeavaa kehossani. Ja silloin vastasin, että “No joo, on mulla rinnassa joku pieni outo alue, mutta se tuskin on mitään ihmeellistä..”. Ja tästä lääkäri taisi jo heti tajuta mistä on kyse.
Sain lähetteen Kätilöopiston Sairaalan ultraäänitutkimuksiin heti seuraavalle viikolle, 10.12.2015.
Olin saanut lähetteen vain rintani takia, mutta kerroin ultraäänilääkärille kuitenkin myös kainalostani, koska ajattelin, että nyt kun täällä kerta ollaan, niin on varmaan järkevintä tutkia molemmat samantien. Ultraäänilääkäri oli samaa mieltä.
Ultraääni taisi paljastaa jo heti jotain, koska lääkäri kysyi moneen kertaan, että milloin huomasin rinnassani tuon kovan kohdan. Vastasin, että about kuukausi, ehkä pari kuukautta sitten, en ollut enää itsekään varma. Sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että ultraäänen mukaan rintani “outo kohta” oli varmaan saanut alkunsa jo paljon paljon aikasemmin. Myös kainaloni taisi näyttää oudolta ultraäänessa, koska lääkäri päätti, että otetaankin heti näytteet kummastakin.
Tähän en ollut yhtään ehtinyt mitenkään henkisesti valmistautua, luulin että olin tullut vain ultraäänikuvauksiin ja that’s it. Inhoan neuloja yli kaiken, ja nyt en ollut saanut edes aikaa henkisesti valmistautua siihen, että minua pistetään neulalla kainaloon ja rintaan. Ja nämä oli vasta puudutuksia, 
sen jälkeen ohutneulalla otettiin näyte kainalosta, ja paksuneulalla KOLME kertaa näyte rinnasta.
En halua yhtään pelotella, mutta oli kyllä kivulian ja epämiellyttävin päivä koko elämäni aikana. Eli tavallaan ihan hyvä, että tämä tuli yllätyksenä, muuten olisin ehkä jättänyt menemättä (:
Näiden kudosnäytteiden tuloksia piti sitten odottaa pari viikkoa. Tänä aikana päätin, että ehkä voisin kuitenkin vähän sivistää itseäni ja ottaa jo etukäteen selvää rintasyövän oireista ym. Ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka tuskin se mikään syöpä on, koska sitähän se ei voi olla.
Luin, että rintasyöpä leviää yleensä ensimmäisenä kainaloon, ja että kudosnäytteitä ei potilaalta oteta, ellei kuvauksissa näy jotain epäilyttävää. Silloin tiesin, että syöpä sen on sittenkin pakko olla. Opiskelin aihetta lisää, itkin ahdistuksen ja vitutuksen pois, ja sen jälkeen hyväksyin tilanteen ja päätin ihan rauhassa odottaa soittoa kudosnäytteiden tuloksista.
Private number soitti 22.12 klo 7:50 aamulla. Lääkäri haluaa nähdä minut klo 11 Malmin terveysasemalla, mitään muuta minulle ei vielä kerrottu. Tässä vaiheessa olin jo 115% varma tilanteestani. Vanhempani ajoivat minut terveysasemalle, mutta pyysin heitä odottamaan lääkärin huoneen ulkopuolella. “Rinnan kudosnäytteistä on löytynyt syöpäsoluja, olen kovin pahoillani, tämä on erittäin harvinaista noin nuorelle”. En ollut enää yhtään järkyttynyt tästä, koska olin jo kaksi viikkoa tiennyt, että minulla on syöpä. Mutta kun lääkäri kertoi, että en voi käyttää e-pillereitä enää ikinä, niin se tuli minulle vähän shokkina. Olen 10 vuotta käyttänyt ehkäisypillereitä, ja nyt en enää ikinä saa käyttää niitä. En enää ikinä. Juteltiin hetki, jonka jälkeen hän kysyi haluanko, että hän kertoo syöpäuutisen myös vanhemmilleni. Vastasin että joo, se on varmaan ihan hyvä. Nousin ylös ja kävelin ovelle, ja silloin itkuahdistusjärkytys iski kunnolla; nyt vanhemmilleni selviää, että olen tehnyt mahdottoman ja onnistunut hankkimaan rintasyövän. Hyvää joulua vaan teille!
Lääkäri sanoi laittavansa lähetteen heti Kirurgiseen Sairaalaan, ja että sieltä oltaisiin minuun pian yhteydessä.
Minulle soitettiin jo heti seuraavana aamuna ja sain ajan magneettikuvaukseen (30.12), rintarauhaskirurgian yksikön tapaamiseen (11.1), sekä leikkaukseen (18.1). Olen tosi tyytyväinen miten nopeasti tätä minun rintasyöpäni hoitoa alettiin viemään eteenpäin. Olen myös tosi onnekas, että Suomessa rintasyövän hoito on ihan huippuluokkaa, ja että minulla on perhe ja ystäviä tukemassa koko hoidon ajan.
Vasta leikkauksen jälkeen saan tietää minkätyyppisestä syövästä on kyse, ja että millaista hoitoa tulen saamaan. Ja magneettikuvauksella todennäköisesti selviää onko syöpä levinnyt muualle kuin kainaloon. Eli vielä jännitetään sitä lopullista tuomiota, mutta etukäteen en jaksa itkeä ja stressata asiaa, vaan tahdon jatkaa elämääni täysin normaalisti niin pitkään kuin mahdollista.
Joululahjaksi rintasyöpä 