28.2 – 11.3 Tapahtumat

Aika vierähtää niin älyttömän nopeasti ja koko ajan tapahtuu kaikkea, ettei meinaa blogi pysyä mukana. Mahdolliset kuvat tulee vähän myöhässä, ettei veny tämän postauksen julkaiseminen vielä lisää.. Nyt siis kerralla kahden edellisen viikon asiat tässä:

Ma 29.2. Soleus Proteor
Fysioterapeuttini oli siis suositellut kompressiohihan ja -hanskan hankkimista, koska käsivarressani ja kädessä alkaa näkyä selvää turvotusta. Nämä hiha ja hanska  toisivat käteeni sen verran painetta, että imunesteet lähtisivät liikkeelle ja turvotus katoaisi. Elikkä varasin ajan heti Hakaniemen Soleus Proteoriin, jossa kävin sitten katsomassa heidän hiha & hanska-tarjontaa.

Mukava myyjä vei minut pieneen huoneeseen, jossa pääsin näkemään ja kokeilemaan mallikappaleita heidän eri materiaaleista ja väreistä. Hihan ja hanskan puristusvoimakkuuksia taisi olla kolmea eri. Päätimme tilata minulle ne vähiten ja/tai toisiksi vähiten voimakkaimmat, koska turvotus ei ole vielä niin runsasta, ja tarvittaessa voi aina pyytää uuden maksusitoumuksen, jos jossain vaiheessa tarviikin puristavamman hihan tai hanskan.Väritarjonta näistä oli aika laaja, mutta koska tykkään pelata varman päälle, niin valitsin kummatkin mustana.

Kun materiaali ja väri oli valittu, myyjä mittasi todella perusteellisesti jokaikisen sormen nivelen ja ranteen ja kämmenen ympärysmitan sekä pituuden, ja tuntui että näillä mitoilla voisi tyyliin luoda 3D printterillä identtisen mallin kädestäni. Olin todella yllättynyt miten paljon vaivaa nähdään, että saadaan minulle täysin kustomoitu hiha ja hanska. Ja vielä ilmaiseksi. Täydet pisteet Suomelle ja Soleus Proteorille tästä 🙂

Koska hiha ja hanska todellakin valmistetaan minun mitoillani, niin noutoaika olisi sitten vasta keskiviikkona 16.3.

To 3.3. Lääkäri + Fysioterapia
Tapasin lääkärini aamulla kuullakseni verikokeiden tuloksista. Veriarvoni olivat kuulemma suht normaalit. Valkosoluarvo oli kyllä vähän laskenut, mutta ei mitenkään älyttömästi. Tuosta valkosolujen laskusta voi kuitenkin todeta, että sytostaattihoidot todellakin tehoavat ja kaikki menee niinkuin pitää. Tämä oli helpottavaa kuulla, koska oireiluni oli ollut sen verran pientä, lievää ja melkein olematonta, että rupesin jo miettimään, että ehkä sytostaatit ei tehoa minuun.

Nyt ei myöskään tarvi enää pelätä pöpöjä ym. tulehduksia niin paljon, koska kroppani pystyy kyllä taistelemaan näitä vastaan, jos jotain käy. Eli jatkossa voi elää taas vähän normaalimmin ❤

Kerroin lääkärilleni, että fysioterapiakäynnit sattuvat edelleen niin paljon, että kättäni ei vieläkään pystytä kunnolla käsittelemään. Koska saan kipulääkkeitä jo enemmän kuin tarpeeksi, hän soitti kipulääkärille kysyäkseen tämän mielipidettä. Kipulääkäri sanoi haluavansa nähdä minut seuraavana päivänä, jolloin katsottaisiin tarkemmin tätä minun kiputilannetta.

Lääkärin jälkeen olikin pian fyssari-aikani, jossa paikalla oli taas sama kiva fysioterapeutti sijaisena. Ensimmäistä kertaa ikinä meinasin kuitenkin pyörtyä kivusta. Oli pakko pitää tauko, kun silmissä rupesi sumenemaan ja tuntui että kohta lähtee taju. Tämä sijainen oli vähän vakkari fysioterapeuttiani kovakouraisempi, mutta hän sai myös aivan todella paljon aikaseksi. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun imusuonia saatiin venytettyä auki niin monta kerralla.

Mainitsin hänelle myös ohimennen, että tunsin samanlaista kiristystä oikeassa kyljessä, ja kysyin että mistäköhän se johtuu. Osapoistoon nimittäin äärimmäisen harvoin kuuluu imusuonien kuivuminen, ja siksi oikeaa kylkeeni ei oltu ikinä ennen koskettu. Sijainen päätti kuitenkin tällä kertaa kokeilla toistakin kylkeä, ja siis voi tsiisus sitä kipua. Oikea kylkeni oli aivan täynnä näitä “strangeja” joita hän sitten venytteli auki. Olin jälleen kerran tämmöinen poikkeustapaus, jolla on ilmeisesti vähän yliherkät imusuonet. Jibii.

Pe 4.3. Kipulääkäri + Sytostaattihoidot 2/6
Aamulla aikaisin lähdimme poikaystäväni sekä ystäväni kanssa kohti Kipuklinikkaa kipulääkärin tapaamista varten. Mukava lääkäri kävi läpi lääkearsenaalini ja oli sitä mieltä, että Lyrica-annostani on vielä mahdollista nostaa, mutta että ensin saisin vain fysioterapiakäyntejä varten käyttöön ja kokeiluun voimakasta kipulääkettä, eli opioidia, nimeltä Abstral. Hän neuvoi kokeilemaan Abstralia vielä varmuuden vuoksi kotona ennen fysioterapiapäivää, siltä varalta että lääke ei sovikaan minulle tai tulee jotain ikäviä oireita. Kerroin lääkärille myös migreeniongelmastani, ja tähän sain lääkkeeksi Sumatriptan Teva nimistä täsmälääkettä.

Kun lääkeasiat oltiin saatu kuntoon, minut lähetettiin hoitajan luo, jossa sain vielä pari esitettä Abstraliin ja Lyricaan liittyen, ja jossa sovittiin myös, että lääkäri soittaisi minulle 16.3 kysyäkseen onko Abstralista ollut hyötyä. Hoitaja kertoi myös, että kolmannella sytostaattihoitokerralla kipulääkäri tulisi itse Syöpäklinikalle luokseni käymään ja kysymään vointiani. Tämä tuntui aika luxukselta, kun on tottunut itse ravaamaan jatkuvasti eri paikoissa eri lääkärien ja hoitajien luona. Kymmenen pistettä Kipuklinikalle ❤

Kipuklinikalta suunnattiin seuraavaksi Syöpäklinikalle toista doketakseliannostani varten. Tällä kertaa pieni huone olikin täynnä potilaita, ja vain yksi nojatuoli oli vapaana. Nyt tulisi sekin testattua! Ystäväni piti minulle seuraa tiputuksen ajan ja poikaystäväni hengaili sen aikaa odotusaulassa. Sain jälleen jäähanskat ja -tossut sekä kipollisen jääpaloja käyttöni. Tiputus sujui ongelmitta ja  taisin olla jo puolessatoista tunnissa valmis 🙂 Aika menee kyllä tosi nopeasti, jos on hyvää seuraa mukana~

Ma 7.3. Rintasyövän ensitietokurssi + sytostaattikivut
Olin sunnuntaiaamuna ottanut viimeisen kortisoniannokseni, ja maanantaina heti alkoi myrkyt tuntumaan. Heräsin aamulla normaalisti syömään aamupalani ja ottamaan aamulääkkeet, mutta väsytti niin paljon, että menin pian uudestaan sänkyyn jatkamaan unia. Pääsin sängystä ylös vasta puoli kahdelta, ja olo oli silloinkin vielä tosi väsynyt. Kaikki luu- ja lihassäryt olivat myös alkaneet heti täysillä, joten joka paikkaan sattui. Olin kuitenkin pitkään odottanut tätä Syöpäyhdistyksen järjestämää ensitietokurssia, joten pakotin itseni hereille ja ulos.

Kurssi pidettiin Liisankadulla, joten olin jo sopinut poikaystäväni kanssa, että mentäisiin tänään hänen luo yöksi, koska hän asuu itse Kruununhaassa, eli melkeinpä Syöpäyhdistyksen naapurissa. Matka Rautatieasemalta Liisankadulle tuntui tällä kertaa aivan kunnon urheilusuoritukselta, ja päästyäni perille olin vielä entistä väsyneempi. Kurssilla tapasin jälleen samaisen vertaissiskoni ja oli kauheen kiva nähdä häntä taas ❤

Kurssilla käytiin paljon rintasyövän ja sen hoidon perusasioita, ja suurin osa oli jo ihan tuttua infoa. Tällä ekalla kerralla oli puhumassa ylilääkäri Meri Utriainen, joka vaikutti erittäin mukavalta ja osaavalta tyypiltä. Kurssilla huomasin kyllä taas olevani se reippaasti nuorin ihminen koko huoneessa, ja meitä oli siellä ainakin kaksikymmentä henkilöä. Suurin osa 55-65-vuotiaita naisia. Pystyin hyvin tuntemaan kaikkien säälivät katseet, kun astuin huoneeseen 😀 Luennon loputtua sain myös paljon tsemppaustoivotuksia muutamilta, mikä tuntui vähän hassulta. Olin kyllä sen kolme tuntia niin kamalan väsynyt, että taisin haukotella tosi usein. Ehkä sen takia tuli kerättyä säälipisteitä. Onneksi ensi maanantaina syto-oireet on ohi ja pääsen näyttämään heille miten reipas ja terve olen hyvinä päivinä.

Kurssin loputtua suuntasin Kruununhakaan poikaystäväni luokse. Kun menin vessaan pesemään meikkejä pois ja pesemään hampaat, niin oli kaikki taas niin vaikeaa. Joka kerta kun menin seisomaan peilin eteen, rupesi pyörryttämään, ja piti istua alas. Ihanaa. Pitkän ja vaikean iltapesutaisteluni jälkeen pääsin vihdoin sänkyyn nukkumaan.

Ti 8.3. Hyvää Naistenpäivää!
Nukuin ainakin kahteentoista asti, vaikka olin mennyt tosi aikaisin nukkumaan. Väsymys oli kuitenkin vähän hellittänyt, mutta luu- ja lihassäryt olivat edelleen läsnä. Käytiin poikaystävän kanssa vadelmaleivoskahvilla, jonka jälkeen suuntasin takaisin kotiin. Kotona olin taas niin väsynyt, että meni koko päivä vaan lepäillessä.

To-Pe 10.-11.3 Abstral + Rintaproteesin sovitus + Fyssari
Torstaina oli vihdoinkin sopiva päivä Abstralin testaamiseen. Tämä opiaatti oli kuulemma niin vahvaa ja tehokasta ainetta, että kun se otetaan, niin vaikutus alkaa heti ja kestää n. puoli tuntia. Saattaa aiheuttaa heikotusta tai pahoinvointia. Odotukset olivat korkealla, ja poikaystäväni oli vahtimassa minua siltä varalta, että jokin menee pieleen ja pitää lähteä päivystykseen.

Nappasin tabletin kielen alle ja annoin sen sulaa suuhuni. Odotettiin ainakin vartti ennen kuin huomasin, että nyt päässä tuntuu vähän inhottavalta. Vähän kuin olisi aivot jäässä. Jatkoimme odottamista ja rupesin painelemaan ja venyttämään ongelmakättäni, mutta kivut olivat edelleen ihan samat kuin ennen. Odotimme lisää, mutta mikään ei muuttunut. Olen näköjään immuuni myös keskushermostoon vaikuttaville voimakkaille kipulääkkeille. Nice.

Perjantaiaamuna oli käynti Bulevardin Klinikalla, jossa saisin itselleni rintaproteesit. Oli aika surullista saada tietää, että rintani ovat niin pienet, ettei niin pieniä rintaproteeseja edes valmisteta 😀 Osapoiston kokenut jäljelle jäänyt rintani  oli muutenkin pienentynyt entisestään operaation jälkeen. Sain mukaani kuitenkin pienimmänt proteesit mitä löytyi (rintaproteesi ja uimaproteesi), ja koska muutenkin käytän topattuja liivejä, niin tämähän tasapainottuu vaan poistamalla proteesirinnan puoleinen toppaus pois. Tadaa!

(Tosin edelleen olen sitä mieltä, että voin ihan hyvin jatkaa elämääni ilman proteesia..)

Kun rinnat oli hankittu suunnattiin poikaystävän kanssa jälleen Kirralle viikottaista fysioterapiaani varten. Vaikka torstain Abstral-kokeilu ei mennyt ihan nappiin, päätin silti kokeilla sitä vielä kerran nyt ihan fyssarin yhteydessä. Ihana fysioterapeuttini oli palanut lomaltaan ja kerroin kuinka kaksi edellistä kertaa sijaisen kanssa oli ollut kipeitä, mutta todella tehokkaita. Kerroin myös, että nyt on Abstral käytössä, vaikka se ei eilen ollut toiminut ihan niin hyvin kuin olin odottanut.

Kun käden käsittely alkoi, tunsin kyllä, että nyt on jotenkin vähän “puutuneempi” olo. Ihan kaikki ei enää sattunut, mutta tietyt alueet kyllä edelleen. Ja nyt tällä kertaa kuitenkin ihan ensimmäistä kertaa tuli kyyneleet silmistä kun sattui niin paljon. Huoh. Keskiviikkona kipulääkäri lupasi soittaa, jolloin saan todennäköisesti taas jotain uutta lääkettä kokeiltavaksi.

Kun olimme lopettelemassa ja olin pukemassa päälleni, kokeilin vielä venytellä kylkiäni ja tunsinkin yhtäkkiä pientä kiristystä mahassani. Mainitsin tästä terapeutilleni ja hän siveli hellästi sormillaan rintalastani alapuolelta ja sanoi “Joo, tässäkin on imusuonia”.

Vähänkö jännittää taas ensi viikon fysioterapia. En halua edes miettiä miten mahan strangeja avataan. Se jääköön nähtäväksi.

Kivulias fysioterapiakerta jälleen kerran, mutta on se kyllä tän kaiken arvosta. Käsi on joka kerta vähän paremmassa kunnossa kuin ennen fyssarikäyntiä. On vaan kestettävä.

 

 

Advertisements
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s