Ajatuksia ja plastiikkakirurgikäynti

Olen ollut kyllä tosi onnekas, että ensimmäinen puolisko sytostaattihoidoista on mennyt näin helposti ilman mitään pahoja oireita. Hiukset tietty lähti, mutta sekin tapahtui täysin kivuttomasti. Näin ei ilmeisesti ole ihan kaikilla. Kunnon väsymystä on ollut tähän asti ehkä kolmena tai neljänä päivänä samoihin aikoihin luu- ja lihassärkyjen kanssa, jotka kestivät n. 3 päivää aina sytojen jälkeen kortisonin vaikutuksen lakattua. Särytkään eivät olleet niin kovia, etteikö olisi voinut jatkaa elämää ihan normaalisti.

Tähän asti olen selvinnyt ilman mitään tulehduksia, ripulia, rakkuloita, flunssaa tai haavoja suussa. Nämä ovat kaikki asioita mistä minua varoitettiin ja joista olin itsekin lukenut ja joihin olin jo varautunut  hankkimalla kaikki oikeat lääkkeet etukäteen.

Doketakseli-vaihe oli ihan piece of cake. Seuraavaksi, nyt tiistaina, siirrytäänkin jo seuraaviin myrkkyihin. CEF-hoitoja tulen saamaan myös 3kpl kolmen viikon välein, ja tuntuu että kaikki alkaa taas alusta. Voi olla että kahden viikon jälkeen ensimmäisestä CEF-hoidosta, loputkin mun hiuksista tippuu pois. Ehkäpä myös ripset ja kulmakarvat, jos käy oikein paska tuuri. CEF on tunnettu siitä, että se aiheuttaa pahoinvointia ihan tosi tarkoituksella. Tähän on tietty kirjoitettu etukäteen erilaisia pahoinvointiestolääkkeitä, mutta aina nekään ei riitä.

Seuraavat kolme viikkoa tulee olemaan taas sellaista vähän varovaisempaa aikaa, kun pitää vaan seurata omaa kuntoa ja kirjoittaa ylös milloin mikäkin uusi oirelu alkaa ja kauan ne kestävät, jotta toisen CEF-kerran jälkeen tietää jo mitä on milloinkin tulossa ja pystyy tekemään suunnitelmia sen mukaan.

Toivottavasti selviytyisin tästäkin yhtä helposti  läpi kuin tosta doketakselista..

Anyways.

31.3. tapasin plastiikkakirurgin, jonka kanssa juteltiin mun toisen rinnan kohtalosta. Oltiin onneksi kummatkin sitä mieltä, että kokopoisto olisi se järkevin ratkaisu. Samaan aikaan rinnanpoiston yhteydessä minulle rakennettaisiin uusi rinta mun sisäreidestä 🙂 Kuulostaa niin älyttömän sairaalta ja oudolta, mutta kai toi on ihan normaalia? Tämä leikkaus tapahtuisi jo aika pian sädehoidon jälkeen, eli ilmeisesti loppukesästä tai alkysyksystä. Kyllä tää syöpäseikkailu kestää ihan hirveen pitkään.. Toinen rinta rakennetaan myös samalla tavalla toisesta sisäreidestä, mutta vasta kun viimeisestä sädehoidosta on kulunut vähintään vuosi. Eli joudun elämään yksirintaisena vielä tosi pitkään. Ja tuo rinnan rakentaminenkin tehdään kai vähän vaihe vaiheelta, ja erilaiset lisäkorjausleikkauksetkin ovat mahdollisia. Ja fysioterapia tietty jatkuu taas.

Pidän nyt välivuotta “entisestä elämästä” näiden eri hoitojen ja särkyjen ja leikkauksien ym. takia, mutta toivoisin kyllä heti ensi vuonna pääseväni taas jatkamaan vanhaa elämääni siitä mihin jäin, ainakin koulun suhteen. Täysin entiselläni en tule enää olemaan, enkä sitä haluaisikaan. Nyt osaa enemmmän arvostaa asioita joita on ennen pitänyt itsestäänselvyyksinä, ja tajunnut että meillä on vaan tämä yksi elämä. Jos on mahdollisuus tehdä jotain NYT, niin se todellakin kannattaa tehdä nyt, eikä “joskus ehkä myöhemmin”. Ennen käytin enemmän aikaa erilaisten suunnitelmien tekemiseen, kuin siihen itse suunnitelmien toteuttamiseen. Näin sen ei pitäisi mennä, varsinkaan nyt kun ei voi tietää elääkö edes kolmekymppiseksi asti. Syöpä on siitä v*ttumainen sairaus, että vaikka kaikki sytostaatti- ja sädehoidot olisi käyty läpi ja olisin “parantunut”, se ei tarkoita etteikö syöpä voisi tulla joskus uudestaan vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Riittää että se iskee luihin tai sisäelimiin, ja se onkin sitten yleensä game over. Ja tää on se fakta jonka kanssa pitää vaan oppia elämään.

Tähän asti olen henkisesti voinut oikein hyvin. En halua surra ja itkeä asioita ennen kuin ne tapahtuu, varsinkin kun ei voi tietää tapahtuuko ne edes. Olen myös pitänyt itseäni suht kiireisenä, ettei edes ole aikaa hirveästi miettiä näitä.

Mutta joo. Lopetan tähän ja kirjoitan seuraavan kerran ekan CEF-hoidon jälkeen. Toivotaan että se menisi mahdollisimman kivuttomasti ja ilman oksentelua 🙂

Kivaa viikonloppua!

 

Advertisements
This entry was posted in Fiiliksiä and tagged , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Ajatuksia ja plastiikkakirurgikäynti

  1. Mimmeli says:

    Hei!

    Ollaan sairastuttu samoihin aikoihin ja meillä on sama syöpätyyppi, vaikka olenkin sinua paljon vanhempi, ja hoidotkin näyttävät olevan samanlaiset. Miten CEF-kuuri on sujunut?

    Like

    • kirakuni88 says:

      Moikka! Eka CEF(CEX) ei menny kovin hyvin, mut se oli osaks myös oma moka. Toisen CEXin sain nyt eilen ja pahoinvointia ei läheskään yhtä paljon kuin viime kerralla. Väsymystä kyllä sitäkin enemmän, mut mielummin näin päin 🙂 Onko sulla ollut CEFfiä vielä? Musta tuntuu, että eka kerta on aina pahin, kun ei voi etukäteen tietää millanen lääkekombo auttaa ja mistä on vaan haittaa..

      Like

      • Mimmeli says:

        Moi! Hoidot ovat menneet melko hyvin ja kaikki ajallaan. Varmaan osittain senkin takia, että olin sairastuessa hyväkuntoinen ja liikuin säännöllisesti. Taxojen aikana oli jäsenkipuja ja etenkin viimeisen aikana aika kovia vatsakipuja. CEX on mennyt helpommin, ainoastaan väsymys on ollut pahempi. Kävin jopa salilla maanantaina, mutta sen jälkeen olenkin ollut pari päivää todella väsynyt. Olen näköjään siitä erikoinen, että pahoinvointia ei ole tullut ollenkaan. Mulla on toinen CEX ensi torstaina ja lääkärikäynti, nyt lääketaukoviikko, josta todella nautin, kun ei tarvi syödä noita pillereitä. Loppu häämöttää jo, mulle kun ei tule sädehoitoakaan, olenkin jo totaalisen kyllästynyt näihin hoitoihin ja koko tilanteeseen. Lisäksi olen lihonut muutaman kilon 😦 Tsemppiä sulle CEX-oireisiin. Tämän syöpätyypin kanssa kaikki on vielä astetta raskaampaa, mutta hienosti olet kestänyt 🙂

        Like

      • kirakuni88 says:

        Hihi kiitos kiitos! Ja tosi hyvä että säästyit pahoinvoinnilta. Mulla taas taxot ei tuntunu missään 3:n päivän pieniä särkyjä lukuunottamatta.

        Kiva että sulla on tää kaikki pahin ohi jo ihan kohta! Mulla on vielä ne viiden viikon säteet edessä, mut enköhän mä ne kestä paremmin ku nää myrkyt. Ja odotan kauheesti sitä päivää ku makuaisti palautuu normaaliks 😡 Paljon tsemppii sullekin! Paino on noussu mullakin ihan reippaasti, mut en jaksa sitä vielä stressata. Osa painosta on kuitenki vaan tätä sytoturvotusta. Aurinkoista kesää, Mimmeli! Toivottavasti kaks vikaa CEXiä menee yhtä helposti ku ensimmäinen 🙂

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s