Tietokonetomografian tulokset

Torstai 11.2 oli jännittävä päivä, kun saisin tietää onko syöpä levinnyt kainalosta vielä jonnekin muualle kehoa. Minulla oli aika lääkärille 13:30, ja poikaystäväni oli jälleen mukanani. Autossa tunsin, että poikaystävää jännitti aika paljonkin tämä tapaaminen. Itse olin aika rentona, ja aika varma siitä, että kaikki on ihan hyvin.

Saavuimme ajoissa paikalle, ja tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olimme yhdessä Syöpäklinikalla. Itsehän olin päässyt tutustumaan paikkaan jo edellisenä iltana, ja Syöpäklinikan kahvila tuli silloin myös testattua erään ihanan vertaistukisiskoni kanssa.

Ilmottauduimme ja menimme odottamaan odotustilaan, ja pian vanhempi mieslääkäri kutsui meidät sisälle. Istuuduimme alas, ja jo ihan ensimmäisenä lääkäri kertoi, että kuvien tulokset ovat puhtaat, joten ei tarvitse enää jännittää. Yay! Vaikka osin jo tiesinkin, että pakkohan niiden on olla puhtaat, niin tuntui tosi hyvältä kuulla se vielä lääkärin suusta.

Lääkäri selitti meille jatkohoidoista ja sytostaateista ja mahdollisista tulevista oireista ym. joista 90% oli kaikki jo minulle entuudestaan tuttua, koska olen jo ennen syöpäuutisten saatuani ottanut selvää kaikesta mahdollisesta syöpään ja sen hoitoon liittyvistä asioista.

Eli minun jatkohoitoni sisältäisi perus Doketakseli-CEF-hoidot.

“Hoidot toteutetaan polikliinisesti suonensisäisenä noin kahden tunnin kestoisena infuusiona kolmen viikon välein. Hoitoja annetaan yhteensä kuusi kertaa. Ensimmäiset kolme hoitoa sisältävät doketakseli-solunsalpaajaa ja viimeiset kolme hoitoa CEF-solunsalpaajayhdistelmää.”

Tämä oli kaikki ihan tuttua asiaa, mutta sitten sainkin tietää, että näiden lisäksi tulisin ottamaan myös suunkautta otettavaa solunsalpaajahoitoa Kapesitabiinia. Tätä tulisi ottaa koko Doketakseli-CEF-hoitojen ajan. Kapesitabiinia otetaan aamuin illoin kolme tablettia (2x 1500mg) kahden viikon ajan, ja sen jälkeen pidetään taukoviikko. Ja sen jälkeen alusta.

Lääkäriltä sain sellaisen käsityksen, että juurikin Kapesitabiini tulee aiheuttamaan minulle vaikka minkänäköisiä oireita, kuten pahoinvointia ja ripulia, ja hän kirjoittikin eri oireisiin eri reseptilääkkeitä valmiiksi.

Doketakselihoidot eivät kuulemma aiheuta pahoinvointia, mutta CEF sitten niidenkin edestä..

Lääkäri kertoi myös, että ensimmäinen sytostaattihoitoni onkin jo huomenna. Loistavaa! Ja kotiin sain mukaan paketillisen Kapesitabiinia, jotta saan nekin alkuun.

Ennen Doketakseli-hoitoja minun tulee aloittaa kortisoni-kuuri. Ne aloitetaan päivää ennen hoitoja, ja se kestäisi yhteensä 3 päivää. Kortisonin avulla vähennetään/livennetään mahdollisia allergisia reaktioita. Mitä olin itse näistä ottanut selvää, niin kortisoni kuulemma valvoittaa monia potilaita sen kolmen päivän ajan, ja kuurin loputtua tulee romahtaminen, jolloin ei jaksa tehdä yhtään mitään. Ja kortisonin loputtua kaikki oireet alkavat tulla pinnalle. Oireita ovat mm. närästys, univaikeudet, akne ja väsymys.

Doketakselin omat oireet tulevat myös esiin, ja näitä ovat mm. tulehdusherkkyys (johtuen veriarvojen muutoksista), lihas- ja luustokivut, limakalvojen kuivuminen, ihon punoitus, sormien ja varpaiden puutuminen/pistely/tunnottomuus, sekä hiustenlähtö noin kahden viikon kuluttua ensimmäisestä hoidosta.
Lääkärin tapaamisen jälkeen, hän ohjasi meidät syöpähoitajan ja hänen harjoittelijansa luokse kuulemaan vielä lisää eri oireista ja niiden hoitamisesta. Eteemme oli levitetty kasa erilaisia potilasohjeita ja infoa tuli enemmän kuin tarpeeksi.

Potilas-ohjeet

Tämä oli mielestäni yksi onnistuneimpia ja parhaimpia syöpään liittyviä lääkärikäyntejä tähän mennessä, koska..

1. En joutunut kokemaan yhtään kipua missään vaiheessa

2. Lääkäri kertoi hyviä uutisia, eli että syöpä ei ollut levinnyt mihinkään

3. Sytostaattihoidot pääsisin vihdoinkin aloittamaan jo huomenna!

Tuli niin paljon hyviä uutisia saman päivän aikana, että omg ❤ Ihanaa vaihtelua.

 

Advertisements
Posted in Uncategorized | Tagged , , , , | 1 Comment

TTT, Fyssari & Vertaistuki-ilta

Keskiviikkona 10.2 minulle oltiin varattu aika aamulla tietokonetomografiaa, eli kokovartalon magneettikuvausta varten. Tätä ennen minun oli pitänyt juoda todella paljon vettä, koska se toimisi tässä myös varjoaineeni, joten aamulla tuli todellakin tankattua.

Harjoittelijapoika kutsua nimeäni ja vei minut oikeaan huoneeseen. Siellä poika sanoi, että voin pukea päälleni sairaalan oman paidan, tai pitää oman paitani. Mitään pukeutumisrauhaa en ilmeisesti ollut saamassa, joten päätin pitää päälläni oman paitani. Sen jälkeen poika kysyi, onko ok, jos hän suorittaa kanyylin asettamisen. Hoitaja olisi tietenkin häntä valvomassa, joten vastasin, että joo käy. Tässä vaiheessa jo kuitenkin tiesin, ettei kanyylin laittamisesta tulisi mitään, koska oli ollut juuri pari päivää sitten verikokeissa, ja kyynärtaipeeni oli vain yhtä mustelmaa josta ei verisuonia juurikaan erottanut. Tämä oikein mukava, mutta vähän awkward ja kömpelö harjoittelijapoika tiputteli tavaroita ja meinasi itsekin tipahtaa tuolilta juuri ennen kanyylin laittamista. Tiesin, ettei tästä tule yhtään mitään, mutta ei vaan jostain syystä jaksanut kiinnostaa niin paljoa, että olisin sanonut jotain. Poika tietenkin sössi kanyylin laittamisen ihan täysin, ja hoitaja piti tulla apuun.
TTTEn ottanut kuvaa magneettikuvauslaitteesta, mutta se oli aika lailla tuon näköinen.

Minut vietiin magneettikuvaushuoneeseen, jossa hoitaja pyysi minua vetämään housujani sen verran alas, että nivuset ovat näkyvissä, sillä nekin kuvataan. Olin tietenkin laittanut kaikista pienimmät stringit päälle, ja poika seisoi taas vähän liian lähellä.. Hoitaja taisi huomata tämän, koska asettui nopeasti minun ja pojan väliin, ja peitteli nivusalueeni pyyhkeellä.

Kun makasin vihdoinkin magneettikuvauslaitteessa selällään, hoitaja pyysi minua nostamaan käteni suoraan ylös pääni yläpuolelle. Tämäkään ei mennyt ihan nappiin, koska toinen käteni ei ihan sinne asti venynyt.Toisen käden sain hyvin, mutta toinen käsi jäi vähän koukkuun, mutta ei onneksi haitannut kuvausta, koska kyynärpää ei osunut laitteen kattoon.

Jossain vaiheessa kuvausta, hoitaja ilmoitti antavansa minulle nyt varjoainetta kanyyliin, ja että kohta voi alavatsassa tuntua lämpöseltä, ja siltä että tulee pissat housuun, mutta että se on vain tuntemus. Ja siltähän se juurikin tuntui. Olin ihan varma, että nyt oon pissannu alleni, koska oli ollut muutenkin kamala pissahätä jo aika pitkään. Mutta onneksi näin ei kuitenkaan ollut.. Kun kuvaus oli valmis, vedin nopeasti housut takaisin jalkaan ja harjoittelijapoika poisti minulta kanyylin. Tämän jälkeen juoksin vessaan 😀

Kuvauksissa ei mennyt kovin kauan, joten minulla oli aikaa käydä poikaystäväni kanssa nopeasti kahvilla ennen fysioterapeutin aikaa. Olin ottanut aamulla perus Burana 600mg, Para-tabs 1g ja kolme Lyricaa, yht. 225mg. Lyrica oli alkuun auttanut jonkin verran, mutta vaikutus oli alkanut pikkuhiljaa loppumaan tällä viikolla, joten halusin kokeilla auttaako annoksen nostaminen yhtään. Pää meni ihan yhtä lailla vähäsen sekaisin kuin yhdestäkin Lyricasta, mutta kivut pysyivät edelleen samoin..

Fysioterapeuttini oli onneksi huomannut edes vähän edistystä viime kerrasta, ja olin nyt kolmen Lyrican ottamisen jälkeen päättänyt, että nyt siedän kaikki kivut, vaikka olisi kuinka kauheeta.

Fysioterapeuttini aloitti vasemman olkapääni hieromisen, koska se oli vähiten kipua tunteva alueeni. Sen jälkeen hän siirtyi käsivarteeni, ja silloin alkoikin puolen tunnin kiroilu ja valittaminen. Hän etsi kipeimmät kohtani ja painoi ja venytti niitä kovalla voimalla auki. Kipu oli aika mieletön, mutta tiesin että se pitää kestää, koska siitä on minulle kuitenkin pelkkää hyötyä.

Jumppaohjeet 2Ja näin myös olikin. Kaiken tuon kidutuksen jälkeen, kun nousin ylös ja liikuttelin kättäni, niin suurin osa kivuista oli poissa. Sain pari uutta venytysohjetta mukaan, ja sovittiin, että nähdään jälleen viikon päästä perjantaina. Vaikka tämä sattuikin niin stnasti, niin kyllä siitä on ihan hirveästi apua. Uusista venytyksistä saan tehdä numerot 1, 4 ja 5. Venytykset 2 ja 6 näyttävät ihan mahdottomilta, mutta fysioterapeuttini lupasi, että kyllä mä vielä noin pitkälle pääsen 🙂

Tämän jälkeen päästiin vihdoinkin lähtemään kotiin. Lyricat alkoivat ihan kunnolla väsyttämään, mutta en kauaa ehtinyt nukkua, kun pitikin jo lähteä Syöpäklinikalle rintasyövän vertaistuki-iltaan. Meitä oli 7 naista ja syöpähoitaja vetämässä meille tätä iltaa. Olin ehdottomasti ryhmän nuorin, mutta kaikki vaikuttivat hirveän mukavilta. Tämä oli siis suljettu ryhmä, ja tulemme tapaamaan n. neljä kertaa. Tämä ensimmäinen kerta meni suurimmaksi osaksi tietenkin esittäytymisissä, ja kyllä siinä tuli huomattua miten erilaisia me kaikki olemme. Vaikka meillä kaikilla on rintasyöpä, kahta identtistä rintasyöpädiagnoosia ei kellään kuitenkaan ollut. Kaikilla on oma erilainen tilanne käynnissä. Odotan kovasti jo seuraavaa kertaa, joka onkin jo kahden viikon päästä.~

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Hiustenleikkaus ja peruukkien sovitus

Bye_hairTiistaina 9.2 kävin aamupäivällä kampaajallani leikkaamassa hiukseni lyhkäsemmiksi. Minulla on aina ollut pitkät hiukset, ja nytkin ne olivat melkein napaan asti. Kun tuttu kampaaja kysyi, että mitäs hiuksille tehdään, näytin hänelle kuvan hiusmallista jonka halusin. Kampaajani oli erittäin yllättynyt ja kysyi, että olenko nyt aivan varma. Vastasin myöntävästi, ja leikkaus aloitettiin leikkaamalla heti 80% hiuksista pois. Tuntu niinkuin olisin ollut jossain unessa, koska enhän minä ikinä muuten leikkaisi noin paljon hiuksistani pois. Tilanne ei ollut kuitenkaan mikään masentava tai surullinen, vaan enemmänkin vain epätodentuntoinen ja jännittävä. Lyhyet hiukset eivät näyttäneetkään niin oudolta minulla.

Maksoin ja kiitin hiustenleikkuusta ja hymyilin koko matkan kotiin, koska oli niin omituinen olo. Olin tyytyväinen hiuksiini, ja samalla jännitin poikaystäväni reaktioita. Hänkin onneksi tykkäsi hiuksistani 🙂

Pari tuntia kampaajan jälkeen lähdettiinkin äidin ja poikaystävän kanssa keskustaan Kinnusen liikkeeseen sovittamaan peruukkeja. En ole koskaan ennen kokeillut peruukkia, ja mielestäni jokaikinen peruukki näytti ihan.. peruukilta. Tietenkin. Mutta olin toivonut, että ne olisivat näyttäneet niin aidoilta, ettei eroa aitoihin hiuksiin olisi niin helposti huomattavissa. Mielummin käytän tulevaisuudessa vain jotain päähinettä kaljuni päällä, kun peruukkia josta kaikki näkevät heti, että se on peruukki.

Valitsin lyhyen vaaleanruskean polkkatukan peruukikseni, enkä nyt varsinaisesti siitäkään ihan hirveästi pitänyt, mutta oli se valikoiman siedettävin. Ja siis sen valikoiman, jonka maksusitoumukseni maksaa kokonaan. Tarjolla oli myös tuhannen euron peruukkeja, jotka näyttivät aavistuksen paremmalta, mutta joista maksusitoumukseni olisi korvannut vain 113€. Ihan niin paljoa en suostu maksamaan.. Liikkeessä myytiin myös mukavantuntoisia bambusta valmistettuja päähineitä, joista kaksi lähti mukaan. Peruukkini on nyt vielä liikkeessä varattuna, sillä maksusitoumukseni saan vasta ensi viikolla. Voin esitellä peruukkini ja muut Kinnusen ostokseni myöhemmin erillisessä postauksessa, heti kun saan peruukini kotiin asti.

Vaikka valikoima Helsingin Kinnusessa ei ollut mikään älyttömän laaja, henkilökunta oli äärimmäisen mukavaa. Voin ihan hyvin suositella paikkaa 🙂

 

EDIT: Kuva lisätty. Haluaisin pysyä vielä osittain anonyymina, vaikka tänne saattaa lisää omia kuvia ilmestyäkin.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Verikokeet ja sydänfilmi

Tänään kävin Malmin sairaalassa verikokeissa. Onneksi olin  (vaikka itse sanonkin) tosi älykäs ja varannut etukäteen netissä ajan verikokeiseen. Astuin täpötäynnä olevaan odotushuoneeseen kello 10:55, ja kello 10:58 minut kutsuttiin hoitajan huoneeseen.

Verikokeet ei enää tunnu missään. Neulan nippasu tuntuu niin äärimmäisen pieneltä verrattuna näytteidenottoihin paksuneulalla ja puudutuksiin ja dreenin poistoon. Ehkä kipukynnys kasvaa mitä vahvempaa kipua joutuu kokemaan?

EKG_sydänfilmiVerikokeiden jälkeen hoitaja sanoi, että otetaan minulta vielä sydänfilmi. Tästä en ollut (taaskaan) tietoinen, eikä minulla ollut mitään hajua mitä sydänfilmi on ja miten se otetaan, joten rupesin heti pelkäämään pahinta. Ajattelin, että nyt otetaan kuitenkin paksuneulalla näytettä sydämestä jotain filmaamista varten.. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Hoitaja pyysi riisumaan yläosan paljaaksi ja nostamaan farkunlahkeita sen verran, että nilkat on näkyvillä. Tämän jälkeen kävin makaamaan tutkimuspöydälle, ja hoitaja liimasi minuun tarroilla piuhoja. Makailin pöydällä ehkä 5 minuuttia, ja sitten oltiinkin jo valmiita. EKG laite tulosti sydänfilmit joista näkyi, että sydämeni toimii normaalisti ja kaikki on hyvin. Jee!

KKelo-coteävin tämän jälkeen apteekissa, josta ostin mm. Kelo-cote silikonigeeliä arpiini. Sen tarkoitus on “pehmentää ja madaltaa koholla olevia arpia ja vähentää niiden punaisuutta.” Tämä 6g geelituubi maksoi 25€, joten toivottavasti aine toimii. Otan tänään “ennen” kuvat arvistani, ja otan uudet taas parin viikon päästä vertailtavaksi. Tuoteselostuksessa neuvotaan käyttämään geeliä 60-90 päivän ajan. Odotan suurta arpien muodonmuudosta kahden kuukauden kuluttua 🙂

Huomenna sanon hyvästi pitkille hiuksilleni ja käyn keskustan Kinnusen liikkeessä kokeilemassa peruukkeja. Tuntuu todella oudolta luopua hiuksistani. Minulla on aina ollut pitkät hiukset, mutta ehkä vaihtelu virkistää! Ja kolmen viikon päästä ei taida olla hiuksia ollenkaan, joten jos ei lyhyet hiukset sovikaan minulle, niin se ei ole kuin ihan väliaikainen ongelma.

Peace out!

Posted in Alkututkimukset, Fiiliksiä, leikkaus | Tagged , , , , | 1 Comment

Fysioterapia & Jälkitarkastus

Eilen kävin ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla. Fysioterapeuttini oli oikein mukava nuori nainen, joka tarkisti käteni kunnon ja tuli siihen tulokseen, että käsi ei ole parantunut ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt.. Tämä oli kyllä osaksi minun syytäni. Olin maanantaina Kipulääkkeet IIpäättänyt vähentää kipulääkkeitteni annosta, koska dreenin poiston jälkeen käden kivut vähän hellittivät. Ja ajattelin, että vältyn maksavaurioilta, jos otankin jatkossa vain kaksi kertaa päivässä yhden para-tabsin 1g ja buranan 400mg. Fysioterapeutti sanoi,
että pitää ottaa Lyrica säännölliseen käyttöön ja ottaa para-tabsia ja buranaa sen verran kun oli alunperinkin määrätty, eli kuuden tunnin välein para-tabs 1g ja burana 600mg.

Käsi oli liian kipeä hierottavaksi, joten fysioterapeutti hieroi vain olkapään ja opetti uusia kuntoutusliikkeitä ja rentoutumisharjoituksia, joita pitäisi tehdä nyt hyvin usein tämän viikon ajan. Liikkeet on varmasti helpompi tehdä, kun kivut ovat mahdollisimman vähäiset.

Fysioterapeutin jälkeen tapasin lääkärini, joka kertoi patologin tulokset ja tarkisti arpeni kunnon. Syöpäni on agressiivista tyyppiä, mutta etäpesäkkeitä löytyi vain kahdesta kainalon imusolmukkeesta. Sain tulokseksi siis 2/23, eli mitä vähemmän noita etäpesäkkeitä on, sitä paremmat mahdollisuudet selviytyä. Eli mun tilanne on oikein hyvä ainakin tällä hetkellä. Lääkäri tarkisti myös käteni liikkuvuuden, ja oli myös sitä mieltä että ehdottomasti kipulääkkeitä tulee ottaa enemmän, että käden kuntoa pystytään parantamaan.

KipulääkkeetEli nyt on intensiivisesti kuntoutettava kättäni, kun näitä lääkkeitä saa vielä ottaa. Lyricaa otin eilen yhden, ja kipu pysyi aika lailla samana kuin ennen lyrican ottamista, joten tänä aamuna otin tupla-annoksen. Otin varmuuden vuoksi vielä yhden Somacin, ettei vatsa järkyty liikaa tupla-Lyricasta. Nyt kivut ovat huomattavasti pienemmät ja kuntoutus helpompaa~

Maanantaina menen verikokeisiin, tiistaina kampaajalle ja sen jälkeen sovittelemaan peruukkeja. Keskiviikkona on kokovartalokuvaus (tietokonetomografia), toinen fysioterapeuttikäynti, sekä myöhemmin Syöpäklinikalle vertaistuki-iltaan 🙂

Torstaina tapaan Syöpäklinikalla lääkärin, joka varmaankin haluaa valmistaa minut tulevia sytostaattihoitoja varten, jotka ovatkin sitten jo heti seuraavana päivänä perjantaina.

Olen niin iloinen ja innoissani, että sytostaattihoidot alkavat jo ihan kohta viikon päästä. Sen jälkeen alkaa vihdoinkin count down siihen viimeiseen sytostaattihoitoon, jonka jälkeen hiukset alkavat taas kasvaa takaisin ja elämä pikku hiljaa normalisoituu.

Erittäin jännittävä viikko tulossa. Toivotaan, että kokovartalokuvauksista ei löydy enempää etäpesäkkeitä, ja että ensimmäinen sytostaattihoito menee hyvin.

Hyvää Runebergin päivää!

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , | Leave a comment

Dreenin poisto & Influenssarokotus

Jännitin dreeninpoistopäivää ihan kunnolla, koska pelkäsin niin paljon, että se tulisi sattumaan. Pakkohan sen olisi sattua, kun sattui jo silloin kun ei edes koskenut tuohon dreenin letkuun.

Onneksi olin väärässä. Maanantaina 25.1 olin jälleen rintarauhaskirurgian osastolla jonottamassa dreenin poistoon. Kun tuli vuoroni ja hoitaja johdatti minut huoneeseensa, kysyin tulisiko tämä sattumaan, ja rupesin melkein itkemään jo valmiiksi 😀 Hoitaja oli ihan älyttömän mukava ja sanoi ettei sen pitäisi sattua, ja että pidetään heti taukoja jos niin haluan. Hän neuvoi vetämään syvään henkeä, ja samalla kun hän veti letkua pois, piti minun puhaltaa ilmaa ulos. Letkun poisto ei varsinaisesti sattunut, mutta tuntui kyllä äärimmäisen epämukavalta.. Pystyin tuntemaan missä letku meni, ja kyllä sitä aika paljon olikin.. Koitin sinnitellä parhaani mukaan, koska halusin tuon dreenin vain nopeasti pois.

Kun letku oli poistettu, olo oli heti paljon  kevyeempi ja “vapaampi”, ja myös osa käsi-, rinta-, kylkisäryistä ja kivuista katosivat samantien.

Tämän jälkeen hoitaja sanoi poistavansa myös laastarit leikkausarpeni päältä. Pidemmän laastarin poisto ei onneksi sattunut, koska siinä ei ollut mitään tuntoa, mutta osapoistorinnassani olevan laastarin poisto kirpaisikin sitten ihan kunnolla. Oli kiva kuitenkin nähdä vihdoinkin kunnolla miltä leikkausarpeni oikeasti näyttää. Pitää sanoa, että olen kyllä erittäin tyytyväinen lääkärini ompelutaitoihin. Rintani näyttää siltä kuin siinä ei ikinä olisi ollutkaan mitään rintaan. Niinkuin joku olisi vain viiltänyt rinnan auki ja sen jälkeen liimannut viillon takaisin yhteen. Erittäin hyvää työtä!

Kerroin hoitajalle samalla kädestäni, ja hän pyysi hetken tutkailtuaan lääkärini paikalle. Kaikki oudot oireet kädessäni olivat ihan normaalia, ja jumppaa tulee jatkaa niin usein ja hyvin kuin mahdollista. Lääkäri kirjoitti minulle lisäksi vielä toista kipulääkettä, Lyricaa, jos kovat kivut vielä jatkuu. Kysyin myös tietenkin influenssarokotteen ottamisesta, nyt kun uutisten mukaan influenssa oli riehunut jopa Syöpäklinikallakin. Lääkäri suositteli sen ottamista, ja sanoi, että juuri nyt olisi ihanteellisin aika sen hankkimiselle muutenkin.

Kaikki oli tosi hyvin ja olin aivan varma, että nyt kivut ovat helpottaneet ja nyt voidaan vaan lähteä kotiin jumppaamaan. Mutta ehei. Jo autossa kotimatkalla käteen ja tuohon “dreenireikään” alkoi särkemään. Kun päästiin kotiin asti särky oli vain yltynyt. Poikaystäväni oli pakko lähteä kouluun, joten äitini tuli onneksi avuksi. Hän haki apteekista minulle Lyricaa, ja sillä saatiin onneksi kivut loppumaan.

Seuraavana päivänä kävin Malmin Terveysasemalla ottamassa siskoni kanssa influenssarokotteet. Rokotushan alkaa vaikuttamaan vasta kahden viikon päästä sen ottamisesta, joten nyt oli tosiaan täydellinen aika sen hankkimiselle.

Leikkausarpi 2vkoTänään on kulunut melkein tasan kaksi viikkoa leikkauksesta, ja mun arvet ovat parantuneet todella hyvin. Enää ei tarvitse ottaa säännöllisesti kuuden tunnin välein kipulääkkeitäkään, vaan otan niitä tarpeen tullen, tai tuntia ennen käden “kuntoutusjumppaa”.

Käsi ei vieläkään nouse kovin korkealle, ja on se jatkuvasti kipeä, mutta kipu ei onneksi ole ihan sietämätöntä. Ylihuomenna tapaan vihdoin fysioterapeutin sekä lääkärini jälkitarkastuksessa ja saan vihdoinkin tietää milloin sytostaattihoidot aloitetaan.

Sen jälkeen voi alkaa miettimään tarkemmin kampaajallakäynnin ajankohtaa sekä milloin olisi hyvä päivä peruukkien sovittamiselle. Aika menee ihanan nopeasti, kun on koko ajan jotain mitä odottaa 🙂

Posted in leikkaus | Tagged , , | 1 Comment

Leikkauksen jälkeen

Blogini päivittäminen hieman viivästyi, koska olinkin aika huonossa kunnossa melkein viikon leikkauksen jälkeen. Kipulääkkeiksi sain Burana 600mg ja Para-tabs 1g joita piti ottaa aina kuuden tunnin välein. Ihan täysin eivät nuo lääkkeet vieneet kipuja pois, ja tajusin vasta liian myöhään, että olisin voinut vain soittaa osastolle ja pyytää lääkäriä kirjoittamaan minulle vielä lisää vahvempia lääkkeitä.

Leikkauksen jälkeen minulle asetettiin dreeni kainalon alle, ja tämän dreenin kanssa piti sitten elää viikko. En ottanut siitä kuvaa, koska oli aika ällö, mutta se muistutti vähän tätä:dreeni

Mulla meni kainalon alapuolelta letku tuommoiseen pussiin, johon meni sitten kaikki ylimääräinen veri ja imuneste. Joka aamu ennen pussin tyhjentämistä piti katsoa paljonko nestettä oli kertynyt pussiin ja kirjoittaa määrät ylös. Ennen ensimmäistä tyhjennystä leikkauksen jälkeen, nestettä oli kertynyt 70ml. Seuraavana aamuna 40ml. Ja sen jälkeen määrä pysyi aina joko samana, tai oli tippunut 10ml verran, kunnes viimeisenä aamuna nestettä oli enää 10ml.

Koska dreenin toinen letku menee tosiaan sisällä kainalossani/poistetussa rinnassani, niin olo oli suht kivulias ja epämiellyttävä ihan koko ajan. Dreenin letku saattoi välillä liikkuessani osua johonkin hermoon, joka ei ikinä tuntunut kovin hyvältä, ja tätä tapahtui liiankin usein. Lääkkeitä vedin hyvinkin säännöllisesti kuuden tunnin välein, ja kaikennäköistä liikkumista välttelin parhaani mukaan.

Nukkuminen dreenin kanssa onnistui ainoastaan sohvalla, joka aika pian johti inhottaviin selkäkipuihin.. Nukkuminen oli mahdollista myös ainoastaan selälteen, johon oli myös alkuun tosi vaikea tottua.

Fysioterapeutin käsijumppaa tein parhaani mukaan. Ensimmäisinä päivinä enemmän, kunnes käsi alkoi kipeentymään päivä päivältä enemmän. Osa käsivarrestani puutui tai kipeentyi ja ranteeseeni ilmestyi “strangeja”, eli ilmeisesti jotain kiristäviä imusuonia jotka näyttävät siltä kuin menisi paksua narua ihon alla. Lisäksi kyynärpää oli turvonnut ja kipeä, ja tuntui siltä kuin siellä olisi jotain nesteitä sisällä. Kättä en saanut kunnolla suoraksi, joten fysioterapeutin liikesarjoja oli vaikea tehdä kunnolla, mutta tein niin hyvin ja sen verran kuin vaan pystyin.

kokopoistoVaikka laastarit oli vielä paikoillaan, niin leikkausarpi näytti suht siistiltä, pitkältä viillolta ilman tikkejä. Lääkäri kertoi ommelleensa tikit “sisäpuolelle”, niin että ne eivät jää näkyviin. Samoin tehtiin oikealle rinnalleni, osapoiston jälkeen. Rinnassa näkyy vain pieni kaarennäköinen viilto yläosassa, mutta on muuten ihan normaali.

Mitään tuntoa minulla tuossa leikkausalueella ei ole, eikä mitään hajua tuleeko koskaan olemaankaan.

Dreenin sisääntuloaukon päällä on valkoinen laastari, joka piti vaihtaa päivittäin suihkun jälkeen. Osa tuon alueen ihosta on tunnotonta, mutta osa tuntee vähän liiankin hyvin. Ja kuvasta ei ehkä näe, mutta mulla on tuon pitkän laastarin alapuolella aikamoinen mustelma. Tuo dreenin laastari meni aina osittain mustelman päälle, joten laastarin vaihto oli myös aina kivuliasta hommaa.

Suurin osa viikosta meni siis vain lepäilyyn. Vasta sunnuntaina uskaltauduin ulos kävelylle lähimpään kahvilaan poikaystäväni kanssa. Dreeniä varten olin saanut sairaalasta mukaan mustan pienen kantopussukan, jossa pystyin vähän helpommin ja huomaamattomammin kantaa tätä ällöpussukkaa mukanani.

Onneksi tätä tarvi jaksaa vain viikon. Heti maanantaina, viikko leikkauksen jälkeen, oli lupa palata rintarauhaskirurgian osastolle dreenin poistoa varten 🙂

 

Posted in leikkaus | Tagged , , , , , | 1 Comment