Sytostaattihoidot ohi!

Nyt on toivottavasti elämäni viimeiset sytostaattihoidot koettu ja suoritettu. Tänään aamulla otin myös viimeiset kapesitabiinipillerit, eli ne suun kautta otettavat sytostaattimyrkyt. Whoop whoop!

Ensimmäiset kolme sytostaattihoitoa meni aika helposti, mutta viimeiset kolme CEX-annosta (aka CEF, mutta koska käytin kapesitabiinia, niin mun myrkkycoctailin nimi oli CEX) oli aika hirveitä monestakin eri syystä.

Ensimmäiset CEX-annoksen sain 19.4. Sain pahoinvoinnin ennaltaehkäisyksi Emendiä, mikä on ilmeisesti aika vakio kaikille CEX:in tai CEF:in saajille. En osaa varmasti sanoa oliko Emendistä hyötyä, mutta otin ne kiltisti kaikilla kolmella CEX-kerroillani. Ensimmäisellä kerralla otin myös Primperania, joka on toinen aika vakio pahoinvointilääke syöpäpotilailla. Minun kohdalla kävi kuitenkin niin, että tämä lääke olikin yksi pahoinvoinnin aiheuttajista, joten se jätettiin toisella kerralla pois. Minulle oltiin myös kirjoitettu kolmas pahoinvoinninestolääke, Ondasetron, mutta koska otin jo näiden kahden uuden lääkkeen lisäksi miljoona vanhaa lääkettä, niin unohdin tämän kolmannen lääkkeen apteekkiin, ja muistin sen vasta neljäntenä päivänä CEX-hoidosta. Olo oli aika kamala jo 6 tuntia hoidon antamisesta, ja koska Emendistä ei ollut ihan hirveästi hyötyä ja Primperan vaan pahensi oloa, niin olin neljäntenä päivänä aika död. Mutta silloin muistin onneksi, että minulle oltiinkin kirjoitettu varoiksi vielä kolmas lääke, joten kävin hakemassa sen ja olo olikin pian jo vähän parempi.

Käytin Ondasetronia 4 päivää. Neljäntenä päivänä, kun ihmettelin että mistäköhän minun ummetus ja päänsärky johtuu, niin nehän johtui Ondasetronista. Paha olo tuli takaisin, koska jo ummetus itsestään aiheutti pahoinvointia. Tähän tietenkin otin ummetuslääkettä, josta meni maha sekaisin, ja pahoinvointi vaan jatkui 🙂 🙂 Ja tähän päälle vielä ne tutut luu- ja lihassäryt niin voi että ❤

Oksetti, ällötti ja pahoinvointia (sellaista matkapahoinvoinnin kaltaista) oli about kaksi viikkoa putkeen. Jibii.

Toisen CEX-annoksen sain 10.5. Tässä jätettiin Primperanit pois, ja tilalle tuli extra-annos kortisonia. Ondasetronin käyttö tuli aloitettua myös aikaisemmin, mutta vain kolmen päivän ajan, ja ummetuslääkkeet otin etukäteen ummetuksen ehkäisyksi. Olo oli silti aivan hirveä, ja pahoinvointia oli taas se kaksi viikkoa.

Syntymäpäiväni oli 13.5, eli samaan aikaan luu- ja lihassärkyjen kanssa. Olo oli juuri tuona päivänä ihan extra ällöttävä, joten hyvää synttäripäivää minulle 😀

31.5 oli vihdoinkin se viimeinen CEX-hoitopäivä. Päätin jättää Ondasetronin kokonaan pois, koska siitä meni aina maha sekaisin, ja pahoinvointia mulle tuli joka tapauksessa. Ja koska tämä oli viimeinen CEX, niin kyllä sen 2 viikkoa sinnittelee. Tänään itseasiassa tulee kaksi viikkoa tuosta viimeisestä annoksesta, ja olo on ollut ihan hyvä jo torstaista asti.

Kapesitabiinin mahdollisiin oireisiin kuuluu mm. jalkapohjiin ilmestyvät rakot, joita minulle tuli nyt CEX-hoitojen ajan. Ne eivät onneksi olleet mitkään pahat, joten jatkoin aina kapesitabiinikuurini loppuun asti.

Aina ennen sytostaattihoitoja, yleensä edellisenä päivänä, on käytävä verikokeissa. Näin varmistetaan, että keho on tarpeeksi hyvässä kunnossa vastaanottamaan seuraavaa myrkkyannosta. En ennen pelännyt hirveästi neuloja, mutta nykyään menen jo pieneen paniikkiin, jos tiedän että minua ollaan pistämässä neuloilla.

Koska vasemman käden kainalosta on imusolmukkeet poistettu, niin tästä kädestä ei saa ikinä ottaa verikokeita. Eli vain oikeaa kättä saa pistellä neuloilla. Ja kun samoja verisuonia pistetään useita kertoja kuukaudessa, verisuonet kovettuvat ja menevät ns “käyttökelvottomiksi” kun on kyse verinäytteenotosta tai kanyylin asettamisesta. Eli nyt kahden kuukauden ajan, verikokeissa minua jouduttiin pistämään useamman kerran, kunnes sopiva verisuoni löytyi. Sama kanyylin asettamisessa. Se ei vaan onnistunut enää ensimmäisellä yrityksellä. Ja kerran verikokeissa neula osui hermoon, ja se kipu joka siitä aiheutui on varmaan suurin syy miksi nykyään pelkään neuloja enemmän kuin ikinä.

Nyt on onneksi säännölliset pistelyt ohi, ja ohi on myös viikottaiset fysioterapiakäynnit. Edellinen käynti oli 26.4, ja silloin todettiin, että kipua aiheuttavia imusuonia ei enää ole, ja että nähdään seuraavan kerran sädehoitojen jälkeen. Tai jos on tarvetta nähdä aikaisemmin, niin ei tarvitse kuin soittaa ja varata aika.

Sädehoidot aloitetaan maanantaina 27.6. Niitä on ilmeisesti tulossa 25-30 kertaa, elikkä 5-6 viikon ajan, jokaikinen arkipäivä, käyn Syöpäklinikalla sädehoidoissa. Nämä hoidot eivät kuulemma kestä kuin kymmenisen minuuttiia, joten tuntuu vähän hölmöltä ravata tuolla kymmenen minuutin takia, mutta sädehoitojen tehtävä on tuhota vielä ne viimeisetkin syöpäsolut, jotka ovat mahdollisesti selvinneet sytostaateista ja piilevät vielä jossain. Mikään 100% tuhoaja ei tämäkään tietty ole, mutta sädehoidot laskevat kuitenkin merkittävästi uusiutumisriskiä, joten ihan mielelläni käyn tuolla vaikka 40 kertaa.

Ensimmäisen viikon jälkeen sädetetyn alueen iho alkaa kuulemma jo vähän reagoimaan, joten saa nähdä miten kivulias hoito tästäkin on tulossa. Mutta aika varmasti voin jo nyt tässä vaiheessa sanoa, että se ei voi mitenkään olla niin paha kuin mitä sytostaattihoidot olivat. Elikkä bring it on! Sitä paitsi on kesä, joten ei yhtään haittaa tuo pakollinen päivittäinen ulkoilu.

Huomenna on sädehoidon annossuunnittelukuvaus ja simulointi 1-TT (whatever that means). Minuun ollaan kai tatuoimassa pienet pisteet sädetysalueelle, jotta sädehoitolaite osaa aina sädettää oikean alueen tjtn. Se selviää sitten huomenna.

Hiukset ovat lähteneet nyt kasvamaan. Ei ne ole kuin puolisenttiä pitkät, mutta on sekin parempi kuin ei mitään. Toisen CEX:in aikana lähti aika paljon hiuksia taas pois. Sama kulmakarvojen ja silmäripsien kanssa. Nyt kulmakarvatkin ovat alkaneet kasvamaan aika nopeastikin, mutta silmäripsissä näyttää kestävän vähän pitempään. Tämän takia otin lauantaina tekoripset käyttöön. En ollut ikinä ennen käyttänyt tekoripsiä, joten tuntui aluksi aika hassulta, mutta nyt niihin alkaa jo tottumaan, ja ehkä se ripsien laittaminenkin helpottuu ajan myötä. Myös kulmakarvojen meikkaaminen/piirtäminen on tullut ihan uutena asiana. Onneksi pikkusisko opiskelee kosmetologiksi ja on nyt jo aika kova beauty expert, eli häneltä saa aina apua ja vinkkejä jos tarvii.

Olen nyt alkanut käyttämään D-vitamiinia (100mg) ja sain tänään luvan käyttää myös biotiinivalmisteita, kunhan ne eivät sisällä estrogeeniä, eli hormoneita. Piilareita saa käyttää heti kun siltä tuntuu ja hammaslääkärissä ja gynellä saa käydä, kun on mennyt kuukausi viimeisestä sytohoidosta. Kuukautiset mulla alkoi eilen.. mikä oli pieni yllätys. Edelliset oli kolme kuukautta sitten. Mutta pointti on, että kaikki on pikkuhiljaa palautumassa normaaliksi. Yay!

Makuaistikin tulee varmaan kohta takaisin, nyt kun kapesitabiinitkin on lopullisesti ohi. Olen tehnyt listan kaikista ruuista mitä pitää heti päästä syömään, kun makuaisti on palautunut. Jostain syystä kaikki epäterveellinen ei maistu miltään, kuten pizza tai pullat ja keksit. Kirpeät karkit ovat ainoita herkkuja jotka maistuvat samalle kuin ennenkin.

Mutta anyway! Nyt nautitaan kesästä, ja yritän kirjoitella tänne taas, kun sädehoidot ovat alkaneet 🙂

Hejdå~