Ajatuksia ja plastiikkakirurgikäynti

Olen ollut kyllä tosi onnekas, että ensimmäinen puolisko sytostaattihoidoista on mennyt näin helposti ilman mitään pahoja oireita. Hiukset tietty lähti, mutta sekin tapahtui täysin kivuttomasti. Näin ei ilmeisesti ole ihan kaikilla. Kunnon väsymystä on ollut tähän asti ehkä kolmena tai neljänä päivänä samoihin aikoihin luu- ja lihassärkyjen kanssa, jotka kestivät n. 3 päivää aina sytojen jälkeen kortisonin vaikutuksen lakattua. Särytkään eivät olleet niin kovia, etteikö olisi voinut jatkaa elämää ihan normaalisti.

Tähän asti olen selvinnyt ilman mitään tulehduksia, ripulia, rakkuloita, flunssaa tai haavoja suussa. Nämä ovat kaikki asioita mistä minua varoitettiin ja joista olin itsekin lukenut ja joihin olin jo varautunut  hankkimalla kaikki oikeat lääkkeet etukäteen.

Doketakseli-vaihe oli ihan piece of cake. Seuraavaksi, nyt tiistaina, siirrytäänkin jo seuraaviin myrkkyihin. CEF-hoitoja tulen saamaan myös 3kpl kolmen viikon välein, ja tuntuu että kaikki alkaa taas alusta. Voi olla että kahden viikon jälkeen ensimmäisestä CEF-hoidosta, loputkin mun hiuksista tippuu pois. Ehkäpä myös ripset ja kulmakarvat, jos käy oikein paska tuuri. CEF on tunnettu siitä, että se aiheuttaa pahoinvointia ihan tosi tarkoituksella. Tähän on tietty kirjoitettu etukäteen erilaisia pahoinvointiestolääkkeitä, mutta aina nekään ei riitä.

Seuraavat kolme viikkoa tulee olemaan taas sellaista vähän varovaisempaa aikaa, kun pitää vaan seurata omaa kuntoa ja kirjoittaa ylös milloin mikäkin uusi oirelu alkaa ja kauan ne kestävät, jotta toisen CEF-kerran jälkeen tietää jo mitä on milloinkin tulossa ja pystyy tekemään suunnitelmia sen mukaan.

Toivottavasti selviytyisin tästäkin yhtä helposti  läpi kuin tosta doketakselista..

Anyways.

31.3. tapasin plastiikkakirurgin, jonka kanssa juteltiin mun toisen rinnan kohtalosta. Oltiin onneksi kummatkin sitä mieltä, että kokopoisto olisi se järkevin ratkaisu. Samaan aikaan rinnanpoiston yhteydessä minulle rakennettaisiin uusi rinta mun sisäreidestä 🙂 Kuulostaa niin älyttömän sairaalta ja oudolta, mutta kai toi on ihan normaalia? Tämä leikkaus tapahtuisi jo aika pian sädehoidon jälkeen, eli ilmeisesti loppukesästä tai alkysyksystä. Kyllä tää syöpäseikkailu kestää ihan hirveen pitkään.. Toinen rinta rakennetaan myös samalla tavalla toisesta sisäreidestä, mutta vasta kun viimeisestä sädehoidosta on kulunut vähintään vuosi. Eli joudun elämään yksirintaisena vielä tosi pitkään. Ja tuo rinnan rakentaminenkin tehdään kai vähän vaihe vaiheelta, ja erilaiset lisäkorjausleikkauksetkin ovat mahdollisia. Ja fysioterapia tietty jatkuu taas.

Pidän nyt välivuotta “entisestä elämästä” näiden eri hoitojen ja särkyjen ja leikkauksien ym. takia, mutta toivoisin kyllä heti ensi vuonna pääseväni taas jatkamaan vanhaa elämääni siitä mihin jäin, ainakin koulun suhteen. Täysin entiselläni en tule enää olemaan, enkä sitä haluaisikaan. Nyt osaa enemmmän arvostaa asioita joita on ennen pitänyt itsestäänselvyyksinä, ja tajunnut että meillä on vaan tämä yksi elämä. Jos on mahdollisuus tehdä jotain NYT, niin se todellakin kannattaa tehdä nyt, eikä “joskus ehkä myöhemmin”. Ennen käytin enemmän aikaa erilaisten suunnitelmien tekemiseen, kuin siihen itse suunnitelmien toteuttamiseen. Näin sen ei pitäisi mennä, varsinkaan nyt kun ei voi tietää elääkö edes kolmekymppiseksi asti. Syöpä on siitä v*ttumainen sairaus, että vaikka kaikki sytostaatti- ja sädehoidot olisi käyty läpi ja olisin “parantunut”, se ei tarkoita etteikö syöpä voisi tulla joskus uudestaan vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Riittää että se iskee luihin tai sisäelimiin, ja se onkin sitten yleensä game over. Ja tää on se fakta jonka kanssa pitää vaan oppia elämään.

Tähän asti olen henkisesti voinut oikein hyvin. En halua surra ja itkeä asioita ennen kuin ne tapahtuu, varsinkin kun ei voi tietää tapahtuuko ne edes. Olen myös pitänyt itseäni suht kiireisenä, ettei edes ole aikaa hirveästi miettiä näitä.

Mutta joo. Lopetan tähän ja kirjoitan seuraavan kerran ekan CEF-hoidon jälkeen. Toivotaan että se menisi mahdollisimman kivuttomasti ja ilman oksentelua 🙂

Kivaa viikonloppua!