TTT, Fyssari & Vertaistuki-ilta

Keskiviikkona 10.2 minulle oltiin varattu aika aamulla tietokonetomografiaa, eli kokovartalon magneettikuvausta varten. Tätä ennen minun oli pitänyt juoda todella paljon vettä, koska se toimisi tässä myös varjoaineeni, joten aamulla tuli todellakin tankattua.

Harjoittelijapoika kutsua nimeäni ja vei minut oikeaan huoneeseen. Siellä poika sanoi, että voin pukea päälleni sairaalan oman paidan, tai pitää oman paitani. Mitään pukeutumisrauhaa en ilmeisesti ollut saamassa, joten päätin pitää päälläni oman paitani. Sen jälkeen poika kysyi, onko ok, jos hän suorittaa kanyylin asettamisen. Hoitaja olisi tietenkin häntä valvomassa, joten vastasin, että joo käy. Tässä vaiheessa jo kuitenkin tiesin, ettei kanyylin laittamisesta tulisi mitään, koska oli ollut juuri pari päivää sitten verikokeissa, ja kyynärtaipeeni oli vain yhtä mustelmaa josta ei verisuonia juurikaan erottanut. Tämä oikein mukava, mutta vähän awkward ja kömpelö harjoittelijapoika tiputteli tavaroita ja meinasi itsekin tipahtaa tuolilta juuri ennen kanyylin laittamista. Tiesin, ettei tästä tule yhtään mitään, mutta ei vaan jostain syystä jaksanut kiinnostaa niin paljoa, että olisin sanonut jotain. Poika tietenkin sössi kanyylin laittamisen ihan täysin, ja hoitaja piti tulla apuun.
TTTEn ottanut kuvaa magneettikuvauslaitteesta, mutta se oli aika lailla tuon näköinen.

Minut vietiin magneettikuvaushuoneeseen, jossa hoitaja pyysi minua vetämään housujani sen verran alas, että nivuset ovat näkyvissä, sillä nekin kuvataan. Olin tietenkin laittanut kaikista pienimmät stringit päälle, ja poika seisoi taas vähän liian lähellä.. Hoitaja taisi huomata tämän, koska asettui nopeasti minun ja pojan väliin, ja peitteli nivusalueeni pyyhkeellä.

Kun makasin vihdoinkin magneettikuvauslaitteessa selällään, hoitaja pyysi minua nostamaan käteni suoraan ylös pääni yläpuolelle. Tämäkään ei mennyt ihan nappiin, koska toinen käteni ei ihan sinne asti venynyt.Toisen käden sain hyvin, mutta toinen käsi jäi vähän koukkuun, mutta ei onneksi haitannut kuvausta, koska kyynärpää ei osunut laitteen kattoon.

Jossain vaiheessa kuvausta, hoitaja ilmoitti antavansa minulle nyt varjoainetta kanyyliin, ja että kohta voi alavatsassa tuntua lämpöseltä, ja siltä että tulee pissat housuun, mutta että se on vain tuntemus. Ja siltähän se juurikin tuntui. Olin ihan varma, että nyt oon pissannu alleni, koska oli ollut muutenkin kamala pissahätä jo aika pitkään. Mutta onneksi näin ei kuitenkaan ollut.. Kun kuvaus oli valmis, vedin nopeasti housut takaisin jalkaan ja harjoittelijapoika poisti minulta kanyylin. Tämän jälkeen juoksin vessaan 😀

Kuvauksissa ei mennyt kovin kauan, joten minulla oli aikaa käydä poikaystäväni kanssa nopeasti kahvilla ennen fysioterapeutin aikaa. Olin ottanut aamulla perus Burana 600mg, Para-tabs 1g ja kolme Lyricaa, yht. 225mg. Lyrica oli alkuun auttanut jonkin verran, mutta vaikutus oli alkanut pikkuhiljaa loppumaan tällä viikolla, joten halusin kokeilla auttaako annoksen nostaminen yhtään. Pää meni ihan yhtä lailla vähäsen sekaisin kuin yhdestäkin Lyricasta, mutta kivut pysyivät edelleen samoin..

Fysioterapeuttini oli onneksi huomannut edes vähän edistystä viime kerrasta, ja olin nyt kolmen Lyrican ottamisen jälkeen päättänyt, että nyt siedän kaikki kivut, vaikka olisi kuinka kauheeta.

Fysioterapeuttini aloitti vasemman olkapääni hieromisen, koska se oli vähiten kipua tunteva alueeni. Sen jälkeen hän siirtyi käsivarteeni, ja silloin alkoikin puolen tunnin kiroilu ja valittaminen. Hän etsi kipeimmät kohtani ja painoi ja venytti niitä kovalla voimalla auki. Kipu oli aika mieletön, mutta tiesin että se pitää kestää, koska siitä on minulle kuitenkin pelkkää hyötyä.

Jumppaohjeet 2Ja näin myös olikin. Kaiken tuon kidutuksen jälkeen, kun nousin ylös ja liikuttelin kättäni, niin suurin osa kivuista oli poissa. Sain pari uutta venytysohjetta mukaan, ja sovittiin, että nähdään jälleen viikon päästä perjantaina. Vaikka tämä sattuikin niin stnasti, niin kyllä siitä on ihan hirveästi apua. Uusista venytyksistä saan tehdä numerot 1, 4 ja 5. Venytykset 2 ja 6 näyttävät ihan mahdottomilta, mutta fysioterapeuttini lupasi, että kyllä mä vielä noin pitkälle pääsen 🙂

Tämän jälkeen päästiin vihdoinkin lähtemään kotiin. Lyricat alkoivat ihan kunnolla väsyttämään, mutta en kauaa ehtinyt nukkua, kun pitikin jo lähteä Syöpäklinikalle rintasyövän vertaistuki-iltaan. Meitä oli 7 naista ja syöpähoitaja vetämässä meille tätä iltaa. Olin ehdottomasti ryhmän nuorin, mutta kaikki vaikuttivat hirveän mukavilta. Tämä oli siis suljettu ryhmä, ja tulemme tapaamaan n. neljä kertaa. Tämä ensimmäinen kerta meni suurimmaksi osaksi tietenkin esittäytymisissä, ja kyllä siinä tuli huomattua miten erilaisia me kaikki olemme. Vaikka meillä kaikilla on rintasyöpä, kahta identtistä rintasyöpädiagnoosia ei kellään kuitenkaan ollut. Kaikilla on oma erilainen tilanne käynnissä. Odotan kovasti jo seuraavaa kertaa, joka onkin jo kahden viikon päästä.~

 

Advertisements
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s