Leikkaus

vuodeosastollaLeikkaus oli maanantaina 18.1, ja rintarauhaskirurgian osastolla piti olla jo kahdeksan aikoihin. Minulle näytettiin heti vuodepaikkani (★nro 13★), ja sain pinkit sairaalavaatteet puettavaksi. Tämän jälkeen alkoi piiitkältä tuntuva odotus, koska olin leikkausjonossa vasta kolmantena. Vasta puoli kahdentoista aikaan taisin saada jotain rauhoittavia lääkkeitä, ja puoli yhdeltä minulle tultiin ilmoittamaan, että nyt on vihdoinkin minun vuoro.

Rauhoittavat lääkkeet eivät olleet vielä ehtineet vaikuttamaan, joten pystyin ihan itse kävelemään hoitajan perässä leikkaussaliin. Jännitti ja odotin suurella mielenkiinnolla nukutusta, jota en ollut vielä koskaan ennen kokenut.

Leikkaussalissa oli 5-6 ihmistä, joista jokaikinen hymyili ja tervehti minua, kun astuin sisälle saliin. Kävin leikkauspöydälle makaamaan, ja kaikki eri hoitajat aloittivat heti oman työnsä. Yksi asetti minulle kanyyliä, toinen verenpainemittaria, kolmas laittoi “unenmittaustarroja” päähän ja lisää tarroja selkään, kylkeen ja vähän joka paikkaan. Muistan, että anestesiahoitaja kertoi minulle paljon asioita, mutta en enää jälkikäteen muista yhtään mitä hän sanoi.. Pian kaikkien valmistelujen jälkeen naamani eteen laitettiin naamari, ja yksi hoitajista pyysi hengittämään normaalisti. Aika nopeasti rupesi pyörryttämään, ja sitten lähtikin taju 🙂

Leikkauksessa minulta poistettiin kokonaan vasen rinta, vasen kainalo tyhjennettiin imusolmukkeista ja oikeaan rintaan tehtiin osapoisto, jossa poistettiin pieni hyvänlaatuinen kasvain.

Heräsin noin neljän aikoihin heräämöstä, ja nuori mieshoitaja tuli kysymään vointia. Sanoin, että rintoihin särkee ja kyyneleitä alkoi tulla taas itsestään. Sain lisää kipulääkkeitä, ja minut jätettiin vielä hetkeksi heräämöön odottamaan lääkkeiden vaikutusta.

Kun pahin kipu oli poissa, minut kuljetettiin takaisin vuodeosastolle, jossa jatkoin nukkumista. Parin tunnin välein heräilin kipuihin tai pahoinvointiin tai pissahätään, jolloin piti kutsua hoitajaa apuun. Ensimmäisen kerran kun piti käydä vessassa, jaksoin juuri ja juuri kävellä hoitajan tuella itse, mutta takaisintulomatkalle tarvittiinkin pyörätuolia. Ja toisen kerran kun piti käydä taas vessassa, mentiin suosiolla heti pyörätuolin kanssa. Kolmannella kerralla pystyin kävelemään taas itse, ja oli aika voittajafiilis!

Pahoinvointiin sain pahoinvointilääkettä ja kipuihin kipulääkettä, ja kun näistä oltiin minulle maksimiannokset jo annettu, sain morfiinilääkettä pistoksena. Yö oli aika hirveä..

Tiistaiaamuna minulle ilmoitettiin heti, että en pääsekään kotiin vaan joudun jäämään vielä toiseksikin yöksi, siltä varalta että tarvitaan taas tehokkaampia lääkkeitä kivun hoitoon. Minulle laitettin leikkauksessa dreeni vasempaan kainaloon, joka oikean rinnan kanssa aiheuttivat eniten kipua.

sairaalaruokaaRuokaa tuntui olevan tarjolla ihan jatkuvasti, mutta pahoinvoinnin vuoksi syömiseni oli aika minimaalista. Selkä oli tosi kipeä makoilusta ja hoitajat aina välillä tulivat sanomaan, että pitäisi jaloitella vähän. Tämä oli aika äärimmäisen turhauttavaa, koska jokaikinen kerta kun nousin ylös, niin heti viiden sekunnin jälkeen alkoi pyörryttämään.

Fysioterapeutti tuli myös käymään luonani aamupäivällä, mutta totesi myös aika nopeasti, että parempi jos yritetään huomenna uudestaan. Olin mennyt ihan kalpeaksi välittömästi noustuani ylös, joten mistään jumppaamisesta oli ihan turha edes haaveilla.

Päivällä kipu ja heikotus alkoi vähän helpottamaan, ja kun vanhempani tulivat käymään, niin jaksoin kävellä heidän kanssaan kahvioon kahville.

Illalla hoitaja talutti minut suihkuhuoneeseen ja auttoi poistamaan rinnan ympärilläni olevan tiukan “topin”. Nyt näkisin ensimmäistä kertaa arpeni. Käännyin peilin eteen, ja toista rintaa ei tosiaankaan enää ollut. Ja jäljelle jäänyt rinta näytti siltä, että siitä todellakin oltiin otettu osa pois. Näkymä ei onneksi ollut kuitenkaan niin järkyttävä kuin mitä olin odottanut. Toki siitä tuli taas heikko ja pahoinvoiva olo, joten suihkukäyntini oli aika säälittävä yritys ripotella oikealla kädellä vettä rintani päälle. Mutta tarkoitus taisi muutenkin olla vain se, että näen miltä leikkausalue nyt näyttää ja alan totuttelemaan siihen.

Yö oli vähän kivuttomampi, mutta unta en hirveästi saanut erään toisen potilaan takia. Hän kuorsasi niin kovaa, ettei edes korvatulpista ollut mitään apua. Aamulla olin niiin väsynyt ja niiin valmis lähtemään kotiin.

jumppaohjeetFysioterapeutti tuli keskiviikkona taas käymään aamupalan jälkeen, ja saimme vihdoinkin käytyä yhdessä läpi liikesarjat, joita tulen tekemään aamuin illoin, jotta saadaan vasen käsi jälleen mahdollisimman normaaliksi.

Vaikka liikkeet näyttävätkin helpoilta, niin eipä ne sitten ollutkaan. Käsi ei nouse päätä korkeammalle, ainakaan vielä. Ja dreeni haittaa myös yleisesti liikkumista, joten jumppaaminen varmasti helpottuu viimeistään dreenin poiston jälkeen.

Fysioterapeutin lähdettyä, vanhempani tulivat pian  hakemaan minut pois, ja paraneminen sai vihdoinkin jatkua rauhassa omassa ihanassa kodissani ❤

 

Advertisements
This entry was posted in leikkaus and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s